keskiviikko 23. toukokuuta 2018

YES vai NO - aborttikeskustelua irlantilaisittain

Perjantaina täällä on  v i h d o i n k i n kansanäänestys abortista. Pidetäänkö voimassa kivikautinen laki, joka kieltää raskaudenkeskeytyksen vai siirrytäänkö vihdoinkin nykyaikaan?

Olen niin täynä tätä aihetta, joten en ole viime aikoina televisiota juuri avannut. Lain uudistamista vastustavat ovat tiukasti sitä mieltä, että abortti on aina murha ja sen tehnyt murhaaja. Vastustajien kanssa keskustelu on turhaa, sillä heille aihe on täysin mustavalkoinen. Raiskaus, sikiön epämuodostuma, insesti tai äidin vakava sairaus eivät ole päteviä syitä raskauden keskeyttämiseen.
Keskenmenoa ei tehdä, vaikka tiedetään, että äiti saattaa menentyä. Äidin hoitamatta jättäminen ja siitä seuraava kuolema, ei siis heistä ole väärin. Minusta se vasta murha onkin. 

Olen aiheesta kirjoittanut aikaisemminkin, eikä mielipiteeni ole muuttunut. Vanha postaukseni löytyy täältä. Olen myös todella onnellinen siitä, että olin raskaana Englannissa, jossa olisin jäänyt henkiin, mikäli raskauksien aikana olisi ollut jotain pahasti vinossa. Jos olisin sairastanut rintasyöpää ja ollut raskaana olisi minut hoidettu, eikä jätetty oman onneni nojaan. Suurella todennäköisyydellä miehestäni olisi tullut nuori leski ja vauvan ainut vanhempi, ja minä en olisi tätä blogia kirjoittamassa.

NO-puolella kaikki keinot ovat sallittuja. Vilkaiskaapa näitä mainoksia, joita meidät on pakotettu katsomaan jo parin kuukauden ajan. Kyllä, niitä on joka paikassa. Näistä vielä pahempia versioita yritettiin aluksi ripustaa etenkin koulujen ja leikkipuistojen välittömään läheisyytteen. Onneksi ne sittemmin vaadittiin poistamaan. 

On mielestäni täysin hyvän maun vastaista laittaa esim. kuva downlapsesta mainokseen. Tai käyttää, hihasta vedettyjä, lukuja mustamaalaamaan Englannissa tapahtuvia abortteja.

Se, mitä NO-puolella ei näytetä ymmärtävän on vapaus valita. Ketään ei edelleenkään pakoteta keskeyttämään raskautta, jos nainen sitä ei hyväksy. Eikä pyssy ohimolla raskaana olevaa raahata rakenneultraa. Se nimittäin ei täällä kuulu automaattisesti raskauden seurantaan. En ymmärrä mikä asiassa on niin vaikeaa ymmärtää. Jos minulla on joku vakava sairaus ja voin hoitojen / leikkauksen avulla siitä selvitä, teen itse päätöksen suostunko hoidettavaksi. Eikä niin, että joku vanha laki sanoon, että sinua ei muuten sitten hoideta. 

Uskon ja toivon, että perjantaina Irlannissa viimein annetaan naisille lupa päättää omasta ruumistaan ja nöyryyttävät aborttimatkat Englantiin vihdoinkin loppuvat. Lukekaapa täältä suomeksi lisää.





maanantai 21. toukokuuta 2018

Kesäinen ovikoriste

Meillä ovikoriste vaihtuu vuodenaikojen mukaan. Tai siis itse vanne ei vaihdu mihinkään, vaan siihen kiinnitetyt kukat, oksat tai rusetit. Viikonloppuna vaihtui väri keltaisista narsisseista vaaleanpunaiseen. Rottinkivanteen ostin joskus Suomesta muutamalla eurolla, ja vaalenanpunaiset silkkikukat löytyivät sisustusliikkeen alennuskorista.

Asuntoaluella ovikoriste on hyvä maamerkki, vaikka meillä talonnumero ovessa ja aidassa onkin. Täällä kun ei aina noista numeroista liikoja välitellä. Usein sanotaan vaan, että se on se talo, jossa on vaikkapa punainen ovi!


Syksyiseen ovikoristeeseen laiton pihlajanmarjoja.


Ainoastaan jouluksi vaihtuu koko ovikoriste.



Kevään väri on tietysti keltainen.


Nyt ollaan siis siirrytty kesään ja värinä vaaleanpunainen.




lauantai 19. toukokuuta 2018

Ja morsian niin kaunis...

Kuninkaallinen hääkirjeenvaihtaja täällä iltaa! Mitäs tykkäsitte Meghanin hääpuvusta? Minulta sai täyden kympin: tyylikäs ja simppeli. Tykkäsin enemmän kuin Katen puvusta, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ollut. Vieraiden pukuloistosta jäi mieleen Amal Clooneyn ja Harryn serkun, Kitty Spenserin, asut.  Sen sijaan Victorian Beckhamin luomus olisi sopinut paremmin hautajaisiin. Purkaa jauhavan Davidin puolesta tunsin, jälleen kerran, myötähäpeää...

Ystäväni tuli tänne meille häitä katsomaan, ja siinä sitten analysoitiin asut ja ilmeet. Säälimme Meghanin äitiä, joka oli häissä kovin yksinäisen näköinen. Ei sillä, että hän olisi ex. miestään sinne kaivannut, eikä tämän lapsia. Onhan se noloa, kun isä omalla tyttärellään rahastaa ja siskopuoli kirjoittaa tästä ilkeää kirjaa. Eikä velipuolenkaan pussissa taida olla ihan puhtaita jauhoja...

Kuningasperheen ilmeet olivat kyllä huvittavia, kun amerikkalainen piispa, Michael Curry, pääsi vauhtiin. Näissä kirkoissa kun on totuttu sellaisiin jäykkiin piispoihin, jotka yläluokkaista englantia puhuen, hoitavat toimitukset ilman sen suurempaa draamaa. Pysyvät paikoillaan, eivätkä korota ääntään. 

Musiikkiin olin vähän pettynyt, sillä olisin toivonut iloisempaa ja nykyaikaisempaa musikkiia. Odotin, että Elton John olisi esiintynyt, mutta olikin parnerinsa kanssa ihan vain vieraana.

Me Diana-fanit tietysti mietimme, mitä hän olisi uudesta miniästään pitänyt? Diana olisi takuuvarmasti saapunut paikalle yhtenä parhaiten puekeutuneena ja nuorekkaana kuten aina. Kirkkoon saapuessaan hän olisi luonut Charlesiin ja Camillaan jäätävän katseen ja se jälkeen keskittynyt nauttimaan nuoremman poikansa hääjuhlasta. Diana olisi ollut ilmeselvästi ylpeä umpirakstuneesta Harrystä ja nostanut hääjuhlassa lapsenlapsensa Charlotten ja Georgen korkealle ilmaan ja ihallut heidän vaatteitaan. Charlotte kyllä sulatti kaikkien sydämet morsiusneitona.

Fergie olisi kyllä mielesäni pitänyt kutsua myös iltajuhlaan, mutta minkäs teet.Hän nyt on kunginasperheessä ollut mustalla listalla jo iät ja ajat, eikä osakkeet taida enää koskaan nousta. Prinsessat Eugenie ja Beatrice olivat ilmiselvästi paneutuneet tällä kertaa hattujensa valintaan vähän huolellisemmin kuin Katen ja Willaimin häissä. Heidän asuvalintansa kun näyttävän aina olevan vähän hit and miss.

Windsorissa häät jatkuvat varmasti pitkään yöhön. Olisihan se kiva olla kärpäsenä katossa ja nähdä mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. Kutsua ei kuitenkaan, tälläkään kertaa tullut, mutta hyvät olivat näkymät täältä kotisohvaltakin!






Täältä lisää upeita kuvia:

https://www.hellomagazine.com/tags/royal-wedding/

http://www.dailymail.co.uk/home/index.html












tiistai 15. toukokuuta 2018

Here we go again

Sairaala kutsuu taas huomenna, joten blogikin jää "saikulle" vähäksi aikaa. Toivotaan, että saan oman huoneen ja jos en saa, niin huonekaverit ovat a. perheettömiä b. huonoissa väleissä sukulaistensa kanssa tai sitten c. hiljaista sorttia. En nimittäin kestä sitä vierailijarumbaa ja puhelimen jatkuvaa piippausta. En jaksa ymmärtää (vieläkään), että miksi ennen leikkaustakin vieressä pitää istua joku. Nämä eivät siis ole sellaisia kiireellisiä tai suuria leikkauksia. Eivätkö aikuiset ihmiset pärjää paria tuntia yksin sairaalassa? Ihme, että suku ei tunke sinne leikkaussaliinkin, seuraa pitämään. 

Edellä mainituista seikoista johtuen, tärkein mukaan otettava tavara on ehdottomasti korvatulpat. Hyvälle kakkossijalle pääsevät kuulokkeet. Kolmossijalle onkin sitten tunkua, sillä täällä aamutakit, tossut ja pyjamat viedään kotoa. Sitten aion pakata vielä mukaan hedelmiä ja tallentaa tablettiin pari jaksoa Grand Hotellia.

WiFistä voi vain haaveillä, joten siihenkin varatua. Sairaalat eivät täällä ole siirtyneet tietokoneaikaan. Se näkyy siinä, että paperi-ja kansiopinoja on joka nurkassa. Mielenkiinnolla odotan odottaako oma kansioni siellä aamulla, vai onko kadonnut mustaan aukkoon, kuten viime kerralla. Sitä ei löytynyt mistään. Onko vanha kansio löytynyt, ja onko joku älynnyt yhdistää sen uuteen kansioon? Kun nyt edes toinen niistä löytyisi, että ei tarvitse alkaa leikkausalissa neuvomaan mitä tehdään!

Vaikka touhu "hieman" kivikautiselta tuntuukin, on hoito aina ollut todella hyvää ja henkilökunta ystävällisiä. Siellä on jo monta tuttua, kuten nukutuslääkäri, joka viime kerralla sanoi, että ai se oletkin sinä, se uniapneatapaus!!!

Uniapneatapaus pistää nyt läppärin kiinni ja lähtee pakkaamaan laukkuaan. Ajoitus on kerrankin hyvä, sillä lauantainahan on vuorossa häät. Pakko olla silloin jo tolpillaan. Ehtisinköhän vielä hankkimaan itselleni uuden hatun?






perjantai 11. toukokuuta 2018

Kerryn luonto: karua, mutta ai niin kaunista

Ensimmäistä kertaa patikkaretkellä Kenmaren lähistöllä Kerryssä! Retkeä voisi osaltani kuvata kahdella sananlaskulla: alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo ja auta miestä naista mäessä, älä mäen alla.

6 km reitti sopi täydellisesti tälläiselle aloittelijalle. Ei mitään kiirettä päästä "maaliin" ja ympärillä huikeat maisemat. Aurinko lämmitti mukavasti, ja Irlanti näytti taas niitä parhaita puoliaan. Dublin on Dublin, mutta se aito Irlanti on kyllä  ihan muualla. 

Olimme liikkeellä suomineitojen kanssa, joten seurassakaan ei ollut valittamista. Patikoinin jälkeen oli lounaan vuoro. Hyvin maistui ruoka!

Irlannissa on lukuisia hyvin merkittyjä kävelyreittejä. Jos valelluskengät mahtuvat matkalaukkuun ja sää suosii, niin kiertomatkaan voi hyvin yhdistää myös patikoinnin. Voin luvata upeita maisemia ja raitista ilmaa!

Tässä muutamia linkkejä, jos kiinnostaa.

http://www.walkingroutes.ie/

https://sites.google.com/site/theirelandwalkingguide/

https://www.discoverireland.ie/Things-To-Do/Ideas-for-activities/Walking






tiistai 8. toukokuuta 2018

Joskus onni potkaisee oikein kunnolla

Enpä arvannut lauantaiaamuna, kun silmäni aukaisin, mitä päivä tulee pitämään sisällään. Vilkaisin kännykkää ja huomasin, että myöhään edellisiltana oli tullut ystävältäni viesti. Hän kyseli, josko olisin vapaa lähtemään (ja nyt tähän fanfaarit) Ed Sheeranin konsertiin.

Ed nimittäin on Irlannin kiertueella ja piti kolme konserttia myös täällä Corkissa. Alunperin konsertteja piti olla vain yksi, ja lippuja jonotettiin yötämyöten. Myöhemmin lisättiin vielä kaksi konserttia, mutta minulta tämä ilmoitus meni ohi, joten tyydyin kohtalooni. En pääse Ediä kuuntelemaan, vaikka olen aina hänestä pitänytkin. 

Juniori, joka aina saa liput vaikka mihin konserttiin, oli menossa myös lauantaina. Ystävällisesti tarjosi apuaan lipun hankinnassa, kunhan vain pysyisin hänestä ja kavereistaan kaukana. Kieltäydyin kunniasta, sillä en oikein tietänyt ketä olisin pyytänyt mukaani. Koko Cork kohisi Edin konserteista ja paikallisradio RedFmistä tuli viikonlopuksi EdFm. Vähän haikeana katselin ja kuuntelin, kun kaikki tuntuivat olevan menossa konserttiin! 

Ei tarvinnut kauaa miettiä, otanko lipun vastaan. Ja niin me sitten ystäväni kanssa lähdettiin hyvissä ajoin paikalla. Ei oltu ollenkaan liian vanhoja, sillä paikalla oli kaiken ikäisiä Ed-faneja. Meillä oli kerrassaan mahtava ilta ja mikä parasta, sää oli suorastaan uskomaton. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta!

Ed oli aivan yhtä hyvä kuin olin kuvitellut. Lavalla hän esiintyi, kahta kappaleetta, lukuunottamatta yksin, mitä nyt vaihtoi kitaraa kappaleiden välissä. Rumat ne vaatteilla koreilee, taitaa olla myös Edin motto. Päällä oli valkoinen t-paita, jalassa farkut ja tuskin häntä oli muutenkaan keikkaa varten stailattu. Vaatteidenvaihto tarkoitti sitä, että hän vaihtoi välillä valkoisen t-paidan vihreään Irlannin pelipaitaan. Ja siitäkös yleisö innostui. Puoliksi irlantilainen Ed on vähän niin kuin oman kylän poikia, vaikka onkin aina asunut Englannissa.

Ja tietysti hän myös lauloi Galway Girl ja Nancy Mulligan-kappaleet, 
irlantilaista kansanmusiikkia soittavan Beoga-yhtyeen kanssa. Upea ilta, jota muistelen vielä pitkään!






torstai 3. toukokuuta 2018

15 irlantilaisen kodin vakiovarustetta

Joka maassa kodit ovat hieman erillaisia ja niissä on omat vakiovarusteensa. Listasin tässä mitä täkäläisessä kodissa on aina (tai aikankin melkein aina)!

1. Ehdottomasti tärkein kodinkone on vedenkeitin. En usko, että täällä on yhtään taloutta, jossa ei ole kyseistä kapistusta.

2. Vedenkeittimen seurana keittiössä on myös leivänpaahdin.

3. Teekannu on myös ahkerassa käytössä.

4. Jatketaan astialinjalla. Häälahjaksi on mitä suurimmalla todennäköisyydellä saatu Waterfordin kristallia (jota muuten en voi sietää...). Nämä pölynkerääjälasit nököttävät käyttämättöminä hyllyssä. 

5. Talvella sängystä löytyy joko kuumavesipullo tai sähköllä lämpiävä täkki.

6. Irtopattereita suositaan myös. Meillä on niitä peräti kaksi.

7. Vanhemmissa kodeissa on seinällä kuva Jeesuksesta ja J.F Kennedystä.

8. Uudemmissa keittiöissä on ainakin Orla Kielyn astiapyyhe tai keksipurkki. Orla Kiely on Irlannin Armi Ratia. 

9. Jossian kaappin pimeimmässä nurkassa lepää vanha tinapilli. Vanhemmat ovat saaneet tarpeekseen pillin korviavihlovasta ujelluksesta ja piilottaneet sen lapseltaan.

10. Keittiössä on iso roskis. Se ei ole piilossa kaapissa, kuten Suomessa.

11. Hurleymaila nököttää eteisen nurkassa. 

12. Kun suomalaisia lapsia uhattiin aikoinaan Koivuniemen herralla, pelkäsivät täkäläiset puolestaan puista lusikkaa. Sellainen saattaa hyvinkin löytyä keittiön laatikonpohjalta.

13. Oven eteen vedetään paksu verho, ei näkyvyyttä peittämään, vaan pitämään lämpö sisällä.

14. Autotalli voi talossa hyvinkin olla, mutta ei sinne auto mahdu.

15. Ja sitten se turhuuksien turhuus: conservatory eli sunroom. En oikein tiedä vastaavaa sanaa suomeksi, mutta se on sellainen lasikattoihen huone, jossa on talvella kylmä ja kesällä kuuma...Niistä näyttää tulevan ajanmittaan pyykinkuivaushuoneita tai sitten romuvarastoja.


Kuvan lainasin:  https://jdoyleconstruction.ie/Conservatories-and-Sunrooms

Tuleeko teille mieleen jotain lisättävää?