torstai 21. syyskuuta 2017

Sittenkin uusi blogi!

Viime viikkoina kaikki ylimääräinen aika on mennyt tablettia ja läppäriä naputellen. Ajattelin sittenkin yrittää ja katsoa löytyykö uudelle blogille paikka, tuhansien ja taas tuhansien blogien joukosta.

Kun tätä blogia aloittelin, en tiennyt bloggaamisesta juuri mitään. Bloggaamisen ja Bloggerinkin salat ovat avautuneet hiljalleen. Tämä blogi on aina ollut puhtaasti harrastus, enkä siitä ole juurikaan stressannut. Olisin luultavasti lopettanut bloggaamisesta jo aikoja sitten, ellei se olisi tuonut mukanaan niin paljon kaikkea positiivistä. Minulla on maailman parhaimmat lukijat, joista osa on ollut mukana ihan alusta asti.

Ja juuri siksi, että bloggaaminen on kivaa ajattelin kokeilla sitä englanniksi ja hieman eri vinkkelistä. Uudessa blogissa keskitytään kotiin ja arkeen, josta jokainen tekee oman näköisensä. Elämässä harvakseltaan tapahtuu mitään järisyttävän ihmeellistä, joten nautitaan sitä mitä meillä on. Yritän myös painottaa sitä, että kodin ei tarvitse olla täydellinen ja kuin suora kopio sisustuslehdestä.

Jokainen sisustaa tavallaan ja omalla tyylillään. Pääasia on, että kotona on hyvä olla. Muista mauttomalta näyttävä koriste-esine ei välttämättä ole esillä sen kauneuden vuoksi vaan siksi, että siihen liittyy tarina. Sitä katsoessaan mieleen tulee paljon muistoja, joista osa onnellisia ja osa ehkä haikeita.

Haluan myös korostaa sitä, että kaikkea ei tarvitse ostaa uutena ja, että toisen romu on toisen aarre. Käsillä tekeminen on kivaa. On hienoa nähdä työnsä tulos, vaikka se ei täydellinen olisikaan. Ei kaikessa tarvitse kopioida toisia ja trendejä, vaan välillä tekee ihan hyvää vähän improvisoida.

Onneksi HYGGE on nostanut päätään täälläkin, joten ajattelin "pyörittää" blogiani sen ympärille. Eniten päänsärkyä on aiheuttanut blogipohjan valinta. En halua näin alussa maksaa pohjasta, joten päädyin Bloggerin omaan. Ei ihan sitä mitä halusin, mutta menköön. Ainakin tiedän miten homma toimii tai ei toimi.

Facebookiin avasin blogille oman sivun ja samoin Pinterestiin. Instagramin olen linkittänyt myös tänne "vanhaan" blogiini. Paljon on ollut pientä säätämistä ja välillä on meinannut lentää tabletti ikkunasta pihalle. Liian paljon kaikkea uutta ja vielä yhdellä kerralla, mutta kun tarpeeksi monta kertaa tekee saman asian, niin tyhmempikin oppii....

Pidemmittä puheitta täällä se vihdoinkin on; uuttuutta hohtava So Hygge by Mrs B- blogini. Käykääpä kurkkaamassa ja toivottavasti jäätte myös seuraamaan, vaikka osa kuvista ja aiheista on täällä jo näkynytkin.






sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Valmiina syksyyn?

Viikolla oli iltaisin niin kylmä, että oli pakko hyväksyä kesän loppuminen ja syksyn alkaminen. En minä syksyä vihaa, mutta joka vuosi sitä haluaisi kesän venyvän vielä parilla viikolla.

Eilen pistimme takkaan tulen, ja minä järjestelin kynttilöitä ikkunalaudalle ja takan päälle. En halunnut vieraiden palelevan! Istuimme iltaa myöhään ja takkatuli lämmitti mukavasti.

Tänään sitten on paistanut aurinko koko päivän ja sää on ollut suorastaan kesäinen. Tämmöistä täällä; sääkin soutaa ja huopaa.

Pojista vanhempi on parasta aikaan mummun luona Suomessa. Oli Saarikentällä katsomassa, kun Sotkamo hävisi Vedolle. Elämme jännittäviä aikoja...

Juniori on puolestaan pelannut hockeytä ihan tosissaan. Ensi viikonloppuna on edessä tärkeä turnaus Dublinissa. Sinne suuntaamme kannustamaan! 

Viikonloppu meni taas aivan liian nopeasti. Edessä kiireinen viikko ja sitten Dubliniin....





keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Iloinen lihakauppias

Piipahdin ohikulkumatkalla pienen kylän lihakaupassa. Kauppias näytti tuntevan asiakkaansa nimeltä ja antoi jopa lapsille tikkarit. Minua hän ei tietenkään tuntenut, mutta juttua riitti ja sopivat lihat löytyivät niin BBQta kuin seuraavaa päivääkin varten.

On muuten ilo tavata ihmisiä, jotka ovat elementissään tiskin takana. Tietävät ja tuntevat tuotteensa ja osaavat neuvoa ja opastaa. Tuli taas mieleen, että pitäisi enemmänkin käydä näissä pienissä kaupoissa ja kannattaa niitä. Valitettavasti sitä vaan on niin mukavuudenhaluinen, että haluaa keskittää ostokset yhteen supermarkettiin ja päästä sieltä mahdollisimman nopeasti ulos.

Täytyypä poiketa tässä lihakaupassa uudestaan, kun seuraavan kerran ajelen kylän läpi!

Käyttekö te erikseen ostamassa vihannekset ja lihat?













maanantai 11. syyskuuta 2017

Himoshoppaajille

Harvemmin tulee täällä annettua vinkkejä shoppailusta pitäville matkailijoille, joten korjataan se nyt. Pari viikkoa sitten pistäydyimme merkkitietoisten himoshoppailijoiden paratiisissa, eli Kildare Shopping VillagessaTämä outlet "kylä" sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Dublinista etelään. Sinne pääsee näppärästi myös bussilla tai junalla.

Merkkitietoisten kannattaa jo etukäteen perehtyä "kylän" liikkeisiin, sillä niitä riittää. Jos Vercase ei oikein tunnut omalta, löytyy outletistä liikkeitä myös vaatimattomamalle budjetille. Niistä mainittakkoon nyt esim. Nike, SuperDry ja Clarksin kenkäkauppa. Kylässä on myös kahviloita ja lapsille leikkipuisto. 

Minä pidän outletin kylämäisestä milijööstä ja kauniista kasveista, joita oli jokapuolella. Meidän shoppailut oli jo shoppailtu Ikeassa, joten emme jaksaneet kauppoja kauaa kiertää. Täytyy joskus mennä sinne oikein ajan kanssa,ja miettiä etukäteen mitä haluaa ostaa.

Niin, että jos shoppailemaan tekee lomalla mieli, on Kildare silloin ehdoton MUST.





perjantai 8. syyskuuta 2017

Pari palaa onnea

Työpäiväni alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Ei,en saanut palkankorotusta, ylennystä enkä mitään muutakaan työhöni liittyvää. Siitä huolimatta suorastaan tanssahtelin toimiston käytävillä, tai totuuden nimissä olisin tanssinut, jos toisessa jalkapohjassa ei olisi ilkeää rakkoa. Se puolestaan tuli, koska tiistaina halusin vähän hienostella ja pistin korkkarit jalkaan. Suuri virhe, ja ne korkkarit lensivät kaaressa roskiin, kun pääsin kotiin.

No, nyt kyllä poikettiin ihan sivuraitelle, sillä onnella ja korkkareilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kävi nimittäin niin onnellisesti, että muutama työkaverini oli Helsingissä työmatkalla ja toivat minulle Fazerin suklaata. Ensin tuli levyt ja patukat, ja olin kerrassaan onnellinen. Sitten vielä tuotiin rasia Sinistä. Onni on työmatkoilla Suomessa käyvät työkaverit.

Olen jo kauan sitten päättänyt, että suklaasta saa ja pitää nauttia, mutta kohtuudella. Pari palaa iltateen kanssa, ei tapa. Pakkohan sitä on tarjota myös perheen miehille, mutta sitten pistän levyn taas piiloon liinavaatekaappiin, pussilakanoiden alle. Nämä herkut ovat minun, eikä kätköilleni ole kenelläkään mitään asiaa. Hankkikoot omat suklaansa... Kyllä, tässä asiassa olen 100% itsekäs. 

Ei saisi aina verrata Suomea Ruotsiin, mutta... Meillä on tälläinen maistuva kansallisaarre, mutta miksi sitä ei ole myynnissä pohjoismaiden ulkopuolella esim. lentokentillä? Pienen Corkin kahden euron kaupastakin saa Daimia, mutta Fazerin Geishaa ei ole näkynyt. Ikean ansiosta Maraboun suklaat tunnetaan, vaikka maussa ne eivät pääse lähellekään Fazeria. Se on sääli se, vai mitä?

Makeata perjantaita teillekkin!




tiistai 5. syyskuuta 2017

Tytöttelyä

Käväisin tässä viikolla hakemassa syötävää läheisestä lounasravintolasta. Tilaan sieltä silloin tällöin myös kokousiin purtavaa, joten tuntevat minut. Muistavat jopa etunimenikin! Kun lähdin voileipäpaketti kanssa takaisin toimistoon, huikkasi yksi tytöistä (tai paremminkin naisista) perääni, että Saara, nähdään taas pian ja nauti voileivästäsi, tyttö. Tyttö, siis minäkö? Kyllä vaan. Corkissa kaiken ikäisiä ja kokoisia naisia tytötellään. "Mitä kuulu, tyttö?" "Onko kaikki hyvin, tyttö?" "Minne olet menossa, tyttö?"

Ihmiset myös muistavat etunimesi, koska heti sen kuulutuaan alkavat toistamaan sitä keskustelussa. "Saara, kauanko olet asunut täällä?" "Nähdään ensi viikolla, Saara." "No, hei Saara, enpä ole nähnyt sinua pitkään aikaan."

Itse olen huono muistamaan nimiä, enkä edelleenkään osaa toistaa toisen etunimeä keskustelussa. Se tuntuu, jotenkin turhalta, eikä vaan istu puheeseeni. Arvatkaapas nolottaako, kun en läheskään aina muista muista puolitutun nimeä. Ei kehtaa edes kysyä, koska toinen tietysi muisti heti minun nimeni...






sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Oppia ikä kaikki ja keittiön pöytä

Käväisin eilen Dublinissa ja tietysti myös Ikeassa. Kyllähän se kärry kummasti täyttyi, vaikka mitään ihmeellistä ei ostettukkaan. Masu tuli täyteen lihapullista ja perunamuusista ja lopuksi vielä jäätelöstä.
Nyt sitten pitää vielä saada poika vaihtamaan meille kaksi kattolamppua...

Näihin tabletteihin ihastuin ja hyvin sopivat kesällä Suomesta ostamani vahakankaan kanssa.




Tänään olen sitten opiskellut Instagramin käyttöä. Kun on tablettia, iphonea ja läppäriä, niin vanhan pää menee pakostakin sekaisin. Onneksi Juniori on ollut apuna ja ihmeen kärsivällisesti vääntänyt rautalangasta, miten homma toimii. Haluan nimittäin käyttää kameralla otettuja kuvia, ja se tekee hommasta vähän haastavampaa. Käykääpä katsomassa suurella vaivalla postaamiani kuvia.. Sieltä ne löytyvät SaaraBeen alta. 

Seuraavana sitten on vuorossa Pinterest...Oppia ikä kaikki!