lauantai 12. elokuuta 2017

Pariisin taivaan alta Bretagneen ja takaisin

Pariisin taivaan alla emme viipyneet kuin yhden yön. Minä en halunnut Pariisilta muuta kuin nähdä "sukulaiseni", joka ei siis ole ihan oikeasti minulle sukua, mutta enoni oli hänen tätinsä mies, joten eikö mekin olla melkein sukua? Silloin vuosia sitten, kun minä sen lyhyen ajan siellä asustin, tapasimme kerran jos toisenkin kaupungilla kahvikupin äärellä. Ajatelkaa, tämä pariisilaistunut rouva on asunut siellä jo 49 vuotta. Minusta on hauskaa kuunnella häntä, sillä hän puhuu suomea edelleen Turun murteella!






Ja siellähän hän minua jo odotteli hotellin respassa, kun saavuimme. Miehet lähtivät tutustumaan Montparnassen kaupunginosaan ja me pääsimme rauhassa vaihtamaan kuulumisia. Niitä viime vuosien ja aikojen iloisia ja vakavaksi vetäviäkin kuulumisia. Kiitos, P, kun tulit minua tapaamaan.

Juniori halusi vielä ennen nukkumaan menoa lähteä katsomaan jotain nähtävyyttä. Ilta oli jo pitkällä, mutta hyppäsimme metroon ja kävimme katsastamassa Norde Damea, ihan vain ulkoapäin.







Aamupäivällä kävimme hakemassa vuokra-auton, ja vähän aikaa pyörittyämme älysi navigaattorikin missä mennään ja matka kohti Bretagea alkoi. Pysähdyimme pariinkiin otteeseen, ja alkoi olla jo ilta, kun viimein saavuimme Locminen pieneen kylään. Juniorihan oli siellä alkuvuodesta koulun järjestämässä vaihdossa. Pojat sopivat keskenään, että tehdään sama uudestaan kesällä, ja me päätimme lähteä Junioria viemään. Saimme myös kutsun olla perheen luona yötä, jonka tietysti otimme kiitollisina vastaan.



Ilta sujui oikein mukavasti, vaikka meiltä ei ranska sujukkaan. Onneksi perheen äiti puhui kohtalaisesti englantia ja isäkin auttavasti. Heillä oli aivan ihana talo ja suuri piha. En kehdannut pyytää lupaa ottaa  talosta kuvia, kun olimme vasta tavanneet, vaikka mieli olisikin tehnyt!

He halusivat vielä viedä meidän aitoon bretagnelaiseen ravintolaan galetteja ja crepejä syömään. Ravintola sijaitsi kaupungissa nimeltään Vannes. Valitettavasti sinne saavuttuamme alkoi satamaan ja muutenkin oli jo niin pimeää, että emme nähneet kaupungia kunnolla.










Ihmettelin vähän, kun ravintolan pöydällä oli sellaisia suurehkoja kahvikuppeja ilman lautasia. Olikohan tarjoilija unohtanut ne pöytään? Sitten selvisi, että niistä juodaan paikallista makeaa siideriä. Jos olivat galetet ja crepet taivaallisia, niin makea omenasiideri, jota kaadettiin kannusta niihin kuppeihin, oli myös hyvää.






Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan lähiseutuun. Juniorin koulukaveri oli samaan aikaan Bretagesta mummulassa ja niinpä veimme hänet kaveriaan tapaamaan. Me jatkoimme matkaa viehättävään Pont Aveniin, jossa kävimme myös syömässä - erittäin hyvin! Juniorin kaverin mummo oli vienyt heidät rannalle Carnaceen ja kävimme hänet sieltä hakemassa, ennen kuin palasimme takaisin Locmineen.


















Illalla söimme pitkällä kaavalla ranskalaisittain, mukavan isäntäperheen luona, ja seuraavana aamuna olikin jo aika lähteä takaisin lentokentälle Pariisiin. Juniori jäi viikoksi perheen luokse ja lensi seuraavana sunnuntaina kaverinsa kanssa tänne Corkkiin.

Vaikka aikaa ei ollutkaan paljon, ehdimme kuitenkin nähdä paljon. Oikein mielelläni lähtisin, paremmalla ajalla, Bretagnea kiertämään ja crepejä syömään!


10 kommenttia:

  1. Pilkunviilaaja ei nyt tajua tuota lausetta "enoni oli hänen tätinsä vaimo". :-)

    VastaaPoista
  2. Hieno kuvasarja, niin nättejä taloja kuvissa. Allun tavoin minäkin jäin miettimään tuota enoni ol hänen tätinsä vaimo,vähän kuulosti monimutkaiselta;D
    Nam,sinulla taitaa tuossa yhdessä kuvassa olla Bregagnen tattarigalette, ne ovat niin hyviä (en ole ollut Bretagnessa,mutta täällä on paikka joka tekee niitä ,ja itsekin olen kokeillut niiden tekemistä blogissa)
    Kiva kun sinulla on sukulaisia Pariisissa, mukavempi nähdä kaupunkia melkein paikallisen kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin postausta vauhdilla ja siinä meni sanat sekaisin. Nuo galettet olivat taivaallisia. Toin niihin tarvittavia jauhoja mukanani, joten voimme herkutella täälläkin.

      Poista
  3. Allu:). Oli kuka oli, niin kiva kun tapasitte ja kaikki muukin näytti ja kuulosti kauniille tai herkulliselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu se on mun oikolukija! Kiva reissu ja ruoka maistui!

      Poista
  4. Kiitos hienoista matkakuvista ja kertomuksesta! Nuo rakennukset ovat hienoja. Onneksi on olemassa ihmisiä, joiden tapaaminen on antoisaa, vaikka edellisestä olisi jo aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttua riitti, vaikka edellisestä tapaamisesta todellakin oli pitkä aika. On se Pariisi vaan hieno kaupunki.

      Poista
  5. Voi, Bretagne on yksi minun Ranskan suosikeistani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne minäkin haluaisin mennä uudestaan ja ajan kanssa.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!